Hyvinvoiva oppilaitos?

Käsittelimme Koivistontien ammattistartilla aihetta hyvinvointi oppilaitoksessa. Pohdiskelimme ja arvioimme sitä kuinka oma oppilaitoksemme edistää hyvinvointia ja kuinka sitä voisi mahdollisesti parantaa. Kehityskelpoisia ideoita saatiinkin kiitettävästi oppilaskuntamme arvioitaviksi. Toteutimme pienryhmissä vapaavalintaiset tuotokset avaamaan käsitettä mielen hyvinvointi. Moni innostui tekemään julisteita, jotka nyt koristavat oppilaitoksemme seinää, mutta yksi tarinakin saatiin aikaiseksi!

Plus Seitsemän

Olen Janne Kojonen, kaverit kutsuvat Kojoksi. Asun Helsingissä ja olen harrastanut jääkiekkoa 3 vuotta sitten. Nyt olen joutunut huonoon kuntoon. Istun kaiket päivät koneella, syön roskaruokaa ja pelaan tietokoneella, vaikka mielessäni pyörii vain pelit niin en voi saada mielestäni pois naapurin Tarjaa. Ainoa ongelma on se, että hän seurustelee Erikin kanssa. Erik on minun vanha ala-aste luokkalainen. Olen kateellinen hänelle yli kaiken.

Päivä 1.

Taas istunut kahdeksan tuntia tietokoneella, pelaten World of Warcraft-peliä. Olen katsellut ikkunasta naapurin Tarjaa 15 min välein. Tunnen oloni stalkkeriksi, mutta minkäs teen haluilleni.

Päivä 2.

Myöhästyin koulusta ja nyt harmittaa. Tuli juotua liikaa energiajuomia niin ei saanut oikein untakaan. Opettaja ei oikein tykännyt, kun tulin kaksi tuntia myöhässä. Ei siinä sitten mitään, menin istumaan parhaan kaverini Tanelin viereen.

Välitunnin alettua näimme Erikin kavereineen naureskelemassa aulassa. Erik oli koko koulun ”kingi” ja niin p*rkeleen ylpeä omasta maineestaan. Teki joka päivä mieli vain mennä nostamaan jätkä ryysyistä seinään mutta Tarja vihaisi minua sen jälkeen. Koulun jälkeen taas tietokoneen ääreen pelaamaan.

Päivä 3.

Aamulla lintsasin koulusta ja jäin pelaamaan Wowia. Parin tunnin jälkeen soitin Tanelille, että toisi minulle pizzaa kun olisi kauhea nälkä. Taneli on sen verran meikäläisen tossun alla, että totta kai kesken koulupäivän se kävi ostamaan pizzan minulle.

Kello oli 15.18 ja auto ajoi naapurin pihaan. Tarja tuli kotiin. Ajattelin käydä morjestamassa häntä. Löntystin Tarjan pihaan ja olin koputtamassa oveen mutta jäädyin ja löin nyrkin täysillä ovea päin. Oven aukaisi Tarjan isä ja hän sanoin: ”Moro. Ajattelit sitten hakata oven hajalle?” menin hiljaiseksi mutta sain änkytettyä jotain: ”Joo no mä oon tosta naapurista toi Janne, mut mä taidan tästä lähtee”. Juoksin omaan huoneeseeni enkä poistunut sieltä.

Päivä 4.

Tänään rohkaistuin ja menin puhumaan Tarjalle koulussa. Olin edeltävänä iltana tietokoneella tutkinut netistä hienoja tapoja esittäytyä tytöille Suomi24 – palstalta. ”Moro, oon Janne ja asun sun naapurissa.” änkytin jotenkin järkevästi. Hän vain tuijotti niillä suloisilla silmillään suoraan minua kohti ja sanoi: ”Kyllä mä sut tunnen Janne. Tulit eilen tekeen kauheen jäljen meijän ulko-oveen. Mun isä joutui ostaan uuden ulko-oven.” Olin ihan hiljaa ja lähdin pois. Tiesin, että minulla ei ole enää mahdollisuuksia Tarjaan. Lähdin kesken päivän kotiin.

Päivä 5.

Viikko on mennyt todella hitaasti ja tuntuu siltä kuin jokin musta aukko imisi minua sisäänsä eikä päästäisi irti. Äitini ei oikein pitänyt siitä, että lähden kesken päivän kotiin enkä edes ilmoita asiasta kellekään. Hän soitti ajan psykologille ja käski minun mennä juttelemaan hänen kanssaan. V*tut sanon minä! En ole menossa jonkun muijan kanssa jauhaan potaskaa mun elämästä! Ei se sille kuulu onko mulla pelaamishäiriö tai joku muu. Rasittavia noi äidit välillä! Lähin isän luo Ikaalisiin maalle rauhoittumaan vaikkei siellä pelikoneita olekaan. Isän joku p*ska työläppäri, joka pelittää ehkä habbo hotellia jos sitäkään.

Päivä 6.

Ei siellä isälläkään jaksanut olla ilman wowii ja Pepsi pulloo. Taas pääsin kotiin, niin tietokone oikein huuteli minua takaisin pelailemaan. Ei siinä sitten muuta kuin kone tulille ja wowi sisään. Koko päivä meni siinä.

Päivä 7.

Lauantai! Koko viikon paras päivä. Ei tarvitse lähteä mihinkään. Sen verran joudun raahautumaan kauppaan hakemaan lisää energiajuomaa, kun ES-varastot rupeaa vähän loppumaan. Äiti kerkee valittaan niistäkin minkä ehtii. Sellaista se maailma on ja siitä ei pääse mihinkään. En todellakaan ole luovuttanut Tarjan kohdalla. Ajattelin viedä hänelle kukkia ja suklaarasian vaikkei se nyt hajonnutta ovea korvaisikaan.

Kävelin päättäväisesti ovelle ja koputin. Kukaan ei vastannut. Odottelin siinä hetken ja katsoin ikkunasta sisään. Tyhjää ja hiljaista kuin ruumishuoneella. Tarja on muuttanut pois, sydämeni on murtunut! Ei kai tässä muu auta kuin lähtee itsekin pois, koko maailmasta. Laitoin facebookissa viestiä Erikille, jospa hänenkin sydän olisi murtunut. Hän vastasi viestillä näin: ”Hei ajomiina, me asutaan Tarjan kanssa kaksin Espoossa. Jos yrität avoittaa mun tyttöö vie kerran nii henkes lähtee!”

Tuijotin viestiä vaikka kuinka kauan hiljaa mietiskellen. Sitten katsoin vieressä olevaa kuulapistoolia ja mielessäni kävi hulluja asioita. Hei c’moon emmä ny itteeni tapa jonku naisen takia? Naisia on joka kulman takana, sanoi Jumala ja loi maailman pyöreäksi. H*lvetti se on menoo ny! Kelailin päässäni kaikkia raamatun juttuja ja mieleeni tuli 7 kuoleman syntiä. Ylensyönti, Viha, Himo, Ylpeys, Kateus, Laiskuus ja Ahneus. Nämä sanat minä täytin paitsi ylpeyden, joka kuului ehkä Erikille ennemmin. En ole koskaan ollut uskonnollista sorttia mutta en jää kyllä odottelemaan sitä, että koska Jumala rankaisee minua synneistäni. Ehkä se olisi parempi vain lähteä kaikkien muiden hyväksi.

Kirjoittanut: Janne ”Kojo” Kojonen

Pohdintaa: Kuinka auttaisitte Jannea hänen tilanteessaan, ja kuinka tarina jatkuu?

Julisteita aiheesta mielen hyvinvointi.