Lastentarhassa

Ilman mitään kokemusta blogikirjoittamisesta – joutuu miettimään että miten sitä kirjoittaisi. Tiettyhän vaihtoehtoja on monia.

Kirjoittaisiko J.Vuorisen tyylillä, mahdollisesti kyseenalaistaen kaikki asiat niin poliittisesti, uskonnollisesti kuin moraalisestikin. Kuten esimerkiksi: ”Vaikuttavatko tarhantädit liikaa lasten tulevaan poliittiseen suuntautumiseen leikeillä?” tai ”Onko oikein pyytää lasta syömään vielä pala sitä lihaa, mikäli: A) Lapsi ei tykkää kyseisestä lihasta ja B)Tykkää eläimistä elävinä.” Pasan ja Atpon ”Eniten vituttaa kaikki” systeemikin toimisi, mutta kenties sopimatonta. Ja sitten löytyy Frangénin tyyli vääntää kaikesta vitsiä ja ”Mennä niin pitkälle kuin pippeli kasvaa.” Todennäköisesti yritän yhdistää näitä kaikkia jotenkin omaan kirjoitustapaani ja saan tuloksena sarkasmisen ja itseironisen tekstin täynnä huonoa huumoria.

Itse asiaan. Lastentarhan/Päiväkodin ideahan on kaikille tuttu, monet tämän lukevat ihmisetkin ovat todennäköisesti olleet tarhassa. Eli vanhemmat tuovat alle kouluikäiset lapsensa tarhaan 7-9 maissa hoitoon voidakseen mennä töihin ja hakee mukulat pois 16-18 aikoihin kotiin. Tarhassa lapset saavat leikkiä ja pelata, kehittää sosiaalisia taitoja muiden lasten kanssa jne. ja tämä kaikki tapahtuu aikuisten ihmisten valvonnassa/ohjauksessa.

Itselläni oli viime vuoden marraskuussa 3vko:n pituinen työharjoittelujakso (10 pv töissä, kun lisätään taxvärkkipäivä), jonka aikana tutustuin päiväkodin arkeen aikuisen roolissa. Sanavalinta ”aikuinen” sen takia, että olin ollut lapsena hoidossa samaisessa päikyssä. Oli ihan kivaa saada kuulla parilta tädiltä, että millainen olin silloin tarhaikäisenä ja todeta että kuinka paljon sitä onkaan tullut muututtua kymmenessä vuodessa.

Päivärutiineihin en yritä keskittyä, vaan enemmän siihen, mitä sain tehdä harjoittelijana. Tietenkin lasten leikkien valvominen oli yksi iso osa. Tarvittaessa tietenkin osallistua niihin, josta löytyy mielenkiintoinen huomio. Miespuolisia tarha-setiä on erittäin vähän täteihin verrattuna, joten olettaisi etenkin POIKIEN innostuvan kun on ”mies talossa”. Silti sain huomata, että muutama tyttöä ”omivat” minut leikkeihinsä. Sai sitä meinaan olla milloin missäkin vankilassa, kun likat raahasivat käsistä. Taisi olla ensimmäinen kerta moneen vuoteen, kun satuin leikkimään pöydän alla.

Ruokailu oli yleensä samaa kaavaa toistava tapahtuma. Hain ruoat keittiöltä, kenties tarjoilin ja sitten istuin lasten kanssa pöytään mikäli jossain pöydässä oli vaikeuksia syömiseen keskittymisessä. Tietenkin perinteinen maanittelu ”syö vielä pala perunaa” toistui joidenkin lapsien kohdalla. Ruokailun jälkeen lapset menevät päiväunilla ja silloin harjoittelijalla alkoi ”tauko”. Mikäli unien aikana ei löytynyt mitään leikkaa-liimaa askaretta, sain esim. pelata kännykälläni puolituntisen.

Kun unilta herätään pitää olla tosi tosi hiljaa. Tähän väliin oli hyvä ottaa esim. lautapeli. Uskomatonta kyllä, tarhassa oli Safari –lautapeli jota pelasin itse jo omassa tarhaiässäni ja mikäli en väärässä ole niin sattui olemaan vielä täysin sama… ”painos?”… kuin kymmenen vuotta sitten. Toinen lapsien lemppari oli muistipeli. Luulisi aivojen kehittyvän kun viikossa pelaa 3-8h muistipelejä lasten kanssa. Tietty aikuisille (niin tarhassa kuin kotona) voi sanoa, että antaa lapsien voittaa joka pelin, MUTTA ARVATKAA VITUTTAAKO KUN OIKEESTI PELAA TÄYSILLÄ JA HÄVIÄÄ 9 PELIÄ 10:STÄ JOLLEKKIN 5 –VUOTIAALLE!

Tätä kirjoittaessa olen huomannut, että työnteko ei eroa paljoakaan ammuntapeleistä. Käyttäen tarhaa esimerkkinä: Räiskintäpelissä: 1:Valitset ASEEN, jolla ammut vihulaisia. 2: TAPAT vihulaiset ja NOSTAT ryhmähenkeä. 3: Saat PISTEITÄ ja ARVOSTUSTA muilta ryhmäsi SOTILAILTA Tarhassa: 1: Valitset TAVAN, jolla käsittelet lapsia. 2: KITKET epämieluisat asiat (esim. riidat) pois tarhasta ja TEET lapsista paremman tuulisia. 3: Saat ARVOSTUSTA ja SUOSITUKSIA TYÖNANTAJALTA.

Yhteenvetona: Tarhassa on aikuisillakin nastaa!

-Mitja Ohtola, isoin, pahin ja rumin tarha-setä