maanantai 20. helmikuuta 2012

Audiovisuaaliseen viestintään tutustuessa opittua

Yrittää tässä nyt sitten kirjoittaa blogiteksti asiasta, joka tapahtui n. 5 kk sitten. Vaan mikä nottei, lyhenee ainakin tekstin pituus miellyttävämmän kokoiseksi ellen jatka turhanpäiväisen tekstin (katso ensimmäiset rivit) kirjoittamista.

Jaa… aloitetaan nyt siitä, että aamulla minulle sanottiin ettei ihmiset pakolta ole aivan täysin selvillä siitä, mitä AV:lla tehdään. Tokihan pienellä yhteenvedolla saataisiin koko teksti kiteytettyä tähän kappaleeseen. (Edit: Tekstissä esiintyy AV –lyhenteen ylikäyttöä, se on yksinkertaisempaa kuin kirjoittaa koko pitkä sanaparsi x10.)

Kysymys siis kuuluu: ”Mitä AV:lla tehdään?” Jos otetaan esim. Salatut elämät esimerkiksi niin pystyn vastaamaan jo kertomalla oletetun työjärjestyksen. Ennen kuvausta päätetään, mistä kuvakulmasta kuvataan ja ketä aina missäkin kohtauksessa. Kamerat taltioivat kohtauksen eri kuvakulmista, mikki on joko kamerassa tai sitten mahdollisesti pitkän TV:ssäkin nähdyn kepin päässä (tai näyttelijän suussa?). Editoinnissa otetaan jokaisen kameran kuvaama materiaali ja yhdistetään niin, että kohtaus näyttää mieluiselta ja luonnolliselta (mikä moka olisikaan jos näyttelijän kädet ovat pään takana ja seuraavalla sekunnissa näytetään eri kuvakulmasta kun kädet ovat taskussa). Kuvaan pitää myös yhdistää ääni, mikäli ääniraita on erikseen videosta. Kun jakson kuvamateriaali on tehty, täytyy tietokoneella valmistaa ”creditit” eli lista näyttelijöistä, editoijista, ohjaajista jne. +lisätään siihenkin vielä mahdollinen musiikki. Live-tapahtumissa tietty ohjaajan työ on tärkeä, täytyy näyttää oikeaa kuljettajaa Monacon GP:ssä ja siitä vastaa ohjaaja.

Tämän lisäksi AV –alalle kuuluu esim. valokuvaus. Pitää järjestää valot ihanteellisiin paikkoihin. Kuvatakin jonkun täytyy ja kenties kuvan muokkausta (hyi huijarit) jälkeenpäin.

Konsertteihin tulee töihin AV-miehiä. Kajareiden säätö kuuluu oletettavasti alan asiantuntijoille. Miksauspöytäsäädöt, (mikäli tarpeellisia, riippunee yhtyeestä) kaikki narut pitää laittaa oikeisiin reikiin sekä valoheittimien valmistelu (ja käyttö) kuuluu AV-porukalle. Toki AV:lla kun tekee töitä, voi siitä saada myös harrastuksen kuten oman musiikin tekeminen tietokoneella

Siinä oli jossain määrin kattava ja vähintääkin osittain totuudenmukainen kertomus siitä, mitä sain viikossa opittua AV:stä. Toivottavasti teksti vastasi kysymyksiin tai herätti niitä lisää :D

-Mitja Ohtola, isoin, pahin ja rumin kameramies/ohjaaja/äänimies/
editoija/tietokonemuusikko/nörtti

2 kommenttia:

  1. Hei sounds good! Mitjalla sana hallussa ;)

    VastaaPoista
  2. Siis ihan älyttömän havainnollistavasti kerrottu! :))

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.