Ammattistarttivuosi oli mulle niin kasvattava kuin pelastavakin kokemus. Olin opiskellut lähes puolitoista vuotta puualaa, kahdessa oppilaitoksessa. Koulu sujui hyvin, mutta se oli hampaiden kiristelyä ja jatkuvaa uusien mahdollisuuksien etsimistä. Onneksi pääsin sitten marraskuun puolessa välissä vielä mukaan startille.
Ilmoitin heti aluksi, että lasten kanssa en tule olemaan. Kokeilin tallityöntekijän hommia, pintakäsittelyä ja melkein kolme kuukautta vietinkin lasten parissa. Hain lastenohjaajakoulutukseen ja viimeisenä harjoittelupäivänä oli todettava, että kyllä niitä lapsia tulee ikävä.
Vaikka ammattistartti ei ole opiskelua sanan varsinaisessa merkityksessä, niin ole motivoitunut. Haasta itsesi ja tee niin hyvin kaikki sen vuoden aikana. Et sä muuten saa siitä mitään irti. Vuoden lintsaaminen startilla kostautuu tulevaisuudessa.
Vuoden verran avoin mieli, työkokemus ja innostus palkitsevat sut, koska et ole startilla muiden kuin itsesi vuoksi.
Onnea ja menestystä!
17 v ammattistarttiopiskelija opiskelija vm. 11–12
Tosi kiva kuulla, että pääsit motivoivampiin opintoihin ja ilmeisesti opit jotain uuttakin itestäs! :)
VastaaPoistat. Telma Varustamo